söndag 1 maj 2016

Viikko 17 - Vappu

Vappupuhe 2016

Rakkaat ystävät, toverit.


Olemme jälleen kerääntyneet tänne Pohjaan kunnioittamaan kaatuneiden tovereittemme muistoa ja juhlimaan työn päivää.

Haluan tänään puhua työstä ja kunniasta, ja niiden tämänpäiväisestä merkityksestä.

Katsoessani suuria muutoksia, joita yhteiskunnassa tällä hetkellä tapahtuu, tunnen sekä huolta että mykkää ihmetystä, äimistyn joskus kokonaan. Mitä täällä tapahtuu? Mihin olemme menossa? Miksi istumme kotona ja vain luemme näistä muutoksista, miksi emme ole juuri nyt tuhansittain kaduilla sanomassa vastaan?

Olemme perinteisesti juhlineet vappua kunnioittaaksemme työtä ja työväen yhteistä taistelua parempien yhteiskunnallisen olojen puolesta, ja erityisesti työläisten olojen puolesta, sellaisten olojen ja oikeuksien puolesta kuin esimerkiksi 8 tunnin työpäivä tai vahvempi ammattiliitto. Mitä tälle kaikelle tapahtuu? Juhlimmeko tästä edes ”reilun 8 tunnin työpäivää?” Suunta on väärä!

Ajatus kunniasta, jota johtajamme tällä hetkellä näyttävät vaalivan, ei vastaa niitä arvoja ja ajatuksia kunniasta, mihin minut on kasvatettu ja mitä olen elämäni aikana kunniasta oppinut. On käsittämätöntä että joudumme todistamaan johtavien poliitikkojen valehtelevan, puolustavan vain omia etujaan, puhuvan ihmisten vastakkainasettelun puolesta ja vaikenevan väkivallan edessä, joka heidän kuuluisi selkeäsanaisesti tuomita.  Mitä se merkitsee yhteiskunnalle, että he, joiden toiminnan ja moraalin tulisi olla esikuvana meille muille, käyttäytyvät näin? Syntyy katastrofi!

Minulle on opetettu että on kunnioittavaa puhua totta, tarkastella jatkuvasti omia toimintatapoja ja pyrkiä ymmärtämään, miten ne vaikuttavat kanssaihmisiin, että on kunnioittavaa auttaa avun tarpeessa olevia ja tehdä merkityksellistä työtä, yhteisen hyvän puolesta.

On käsittämätöntä nähdä kuinka jotkut työttömät ovat pakotettuja kieltäytymään merkityksellisestä työstä tänä päivänä. Tottakai kaikille kuulu palkka tehdystä työstä - silti kaikki ei ole kuitenkaan rahasta kiinni. Hyvässä elämässä ei ole kysymys pelkästään rahasta tai palkkatyöstä, pääoma ei ole yhteiskunnan tärkein asia.

Minusta kaikkein tärkeintä on että kaikilla on jokin yhteys, yhteisö, tunne yhteenkuulumisesta, jotain joka on taistelemisen arvoista – yhdessä. Että saamme tehdä merkityksellistä työtä yhdessä toistemme kanssa.   Kapitalistit eivät ole samaa mieltä.

Kuulemme puhuttavan uhkista kuten terrorismista, maahanmuutosta (haukkumasynonyymillä pakolaiskriisi) ja työttömyydestä. Todelliset uhat ovat kuitenkin kapitalismi, fasismi ja rasismi. Kaikki asiat, jotka lisäävät ihmisten erottelua, jotka saavat meidät kilpailemaan veljiemme ja siskojemme kanssa, jotka saavat meitä näkemään kanssaihmisemme uhkina ja ongelmina. Kaikki, mikä saa meidät unohtamaan mikä on kunnioittavaa, miten järjestäytyä yhdessä, miten vahvasti voimme kuulua yhteen ja millainen voima meillä on nousta kaikista ongelmista - yhdessä.

Emme tarvitse ketään kertomaan meille että meidän pitää tehdä kovemmin työtä jotta selviämme kriisistä. Paljon tärkeämpää on että muistutamme itseämme siitä, että jos minä autan sinua, sinä autat naapuriasi ja naapurisi auttaa hänen naapuriaan tuijottamatta rajoja ja aitoja. Että jos järjestäydymme ja olemme vajoamatta kapitalismin kriisiajatteluun ja paniikkiin ja jos teemme ja tarjoamme toisillemme merkityksellistä työtä niin yhteiskunta voi olla turvallinen paikka, joka tarjoaa hyvän elämän kaikille. Mitä muuta voimme toivoakkaan?

Kiitos ja hauskaa vappua!

Kuuntele puhe


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar